Alkuillasta kävin tallaamassa molemmille koirille kaksi helppoa jälkeä. Kaikki neljä jälkeä olivat melko suoria ja pituudeltaan n. 10-15 metriä. Namit vielä joka askeleella, kun ensimmäistä kertaa jäljestettiin metsässä eikä pellolla. Jälkien annettiin vanheta vajaa tunti ennen niiden ajamista. Hienosti sujui molemmilla koirilla!
Nastalla oli ensimmäisellä jäljellä hieman hoksaamisongelmia: se tuntui ennemminkin etsivän nameja metsästä kuin seuraavan jälkeä. Toinen, hieman helpompi jälki meni hienosti ja reippaasti. :-) Nastalla tuntui olevan hieman keskittymisvaikeuksia aina hetkittäin, Konstan kanssa töitä tehdessään se on niin innoissaan että tekemisen tarkkuus meinaa kärsiä. Lisää vaan rauhoittumisharjoituksia jäljen alkuun. Itse jäljestäminen kyllä sujuu aina kun Nasta muistaa mitä olikaan tekemässä...
Neekalle voisi pikkuhiljaa ruveta tekemään jo vähän haastavampia harjoituksia. Ensimmäiselle jäljelle lähetin perusasennosta vasta kun koira oli ihan rauhallinen. Reipasta, mutta tarkkaa työskentelyä - ja mikä parasta, koko ajan edeten. Toisella jäljellä otettiin Neekan ensimmäinen janaharjoitus, sekin meni hienosti käskyllä "missä jälki". Tuulikin kääntyi juuri sopivasti niin, että koira oikein törmäsi jäljen hajuun ja lähti innokkaasti ajamaan sitä oikeaan suuntaan.
Seuraavaksi pitäisi kouluttaa itseään: hankkia ehkä jotain jäljestämistä käsittelevää kirjallisuutta ja perehtyä vähän siihen, miten näitä harjoituksia kannattaa rakentaa. Olen itse nyt innostunut kovasti jälkihommista, samoin kuin Neeka tuntuu nauttivan jäljestämisestä enemmän kuin osasin arvatakaan.
Konstan työtapaturma ja sitä seurannut surkeiden sattumusten sarja kääntyi loppujen lopuksi voitoksi. Uusi työ löytyi nimittäin Oulangan tutkimusasemalta kenttämestarin avustajana. Nyt meillä siis onkin kaksi kotia: kaupunkikoti Oulussa ja punainen tupa (nimeltään lossimökki) Oulangan kansallispuistossa. Koirat viihtyvät lossimökissä hyvin, eikä lenkkimaastotkaan ole yhtään hullummat... Kiutakönkäälle on reilu kilometri ja Karhunkierros kulkee tuosta keittiön ikkunan alta. Helmikuun puolivälissä syntynyt nahkapentukin saa hyvän tuntuman retkeilyyn jo elämänsä ensikuukausista alkaen. Olemme nyt olleen Oulangassa reilun kuukauden, pysyvästi kaupunkikotiin palataan elo-syyskuun vaihteessa.
Harrastusmahdollisuudet täällä Oulangassa rajoittuvat lähinnä lenkkeilyyn ja omatoimiseen treenailuun. Neekan kanssa onkin tehty jonkun verran tokoa nahkapennun päiväunien aikana. Ihan hyvin voisin ilmoittaa meidät johonkin möllitokoon tai alokasluokkaankin, jos vaan saisin aikaiseksi. Tai sitten voi olla, ettei me ikinä kisata, vaan harrastellaan ihan omaksi iloksi. Iloa Neekan tekemisessä onkin ollut, innokkaan koiran kanssa on ihan huippukiva treenata. :-)
Konsta ja Nasta pääsivät vihdoin OSEn Kuusamon ryhmään treenaamaan hakuhommia, toivottavasti ryhmäpaikka irtoaisi syksyllä myös Oulusta... Koska meidän koko perhe on ollut ensin reissussa ja sitten flunssassa, ovat Konsta ja Nasta päässeet harjoituksiin vasta kerran, mutta huomenna parivaljakko hurauttaa taas jonnekin päin Kuusamoa treenaamaan. Tavoitteena olisi päästä ainakin kerran viikossa treeneihin (ryhmä treenaa 1-2 kertaa viikossa). Nyt kun meillä on auto (ja Konstallakin ajokortti) on näiden metsälajien parissa aktivoituminen hieman helpompaa.
Koska Nasta keräsi syksyn ja talven aikana aika hyvin massaa (sehän on aina ollut mallia rimpula), päätin ilmoittaa sen Kuusamon näyttelyyn tämän viikon sunnuntaiksi. Noin kuukausi sitten tekemäni ilmoittautumisen jälkeen Nasta on pudottanut turkkinsa ja kadottanut talven aikana kerätyn massansa johonkin... Sunnuntaina kehässä nähdäänkin siis karvaton ruippana. :-D
Allekirjoittanut on taas maan sulettua innostunut jälkihommista. Vähän aikaa sitten kävin tallaamassa molemmille koirille lyhyet ja hyvin namitetut jäljet, seuraavaksi pitäisi hieman perehtyä siihen miten jäljestystä oikeasti treenataan. Päivät kahdestaan vauvan kanssa ovat pitkiä ja tylsiä, joten innostusta ja aikaa jäljestyksenkin harjoitteluun löytyy.
Tällaista tänne. Kevät on tullut myös Oulankaan, tuoden mukanaan paljon ihania hajuja sekä soitimella olevia metsäkanalintuja. Neeka on jo oppinut, ettei niiden perään kannata hötkyillä (ihan tosi, täällä on teiden ja polkujen varsilla metsäkanalintuja kuin citykaneja Helsingissä), mutta Nastan kanssa jatketaan harjoituksia...
-Kaisa
p.s. Viime lauantaina Neeka täytti kokonaiset neljä vuotta! Vastahan se oli ihan pentu ja nyt se on jo fiksu aikuinen koira...
Kun omistajat ovat hyvin väsyneitä, eivätkä jaksa tarjota koirille sitä fyysistä aktivoimista mitä ne ehkä haluaisivat, vaihdetaan umpihankilenkkeily aivopähkinään.
Neekan ja Nastan torstaipuuhat: namipullot! Meidän perheessä namipullo nauttii suurempaa suosiota kuin eläinkaupan (liian helpot) kongit tms. aktivointilelut. Puolen litran mehupullossa olevat kalkkunamurut (kuivattuja, tietty) viihdyttävät pieniä lappalaiskoiria helposti puolikin tuntia.
Toisin kuin ongelmatilanteisiin yleensä, Neeka suhtautuu namipulloon vauhdilla ja voimalla. Mitä kovemmin pulloa heittelee ja pyörittelee, sitä todennäköisemmin sieltä tulee jotain. Nasta taas (vastoin tapojaan) pohtii, tutkii ja harkitsee: miten tässä nyt kannattaisikaan toimia...?
Koska meiltä keneltäkään ei näköjään tavoitteellinen treenaaminen onnistu missään lajissa, keksimme että Konsta ja Nasta voivat aloittaa taas uuden lajin alkeisiin tutustumisen. Mikä sopisikaan vaihtelevalla aikataululla, motivaatiolla ja lyhyellä pinnalla varustetulle koirakolle paremmin kuin koiratanssi! Ei tiukkoja sääntöjä, millintarkkaa hiomista tai tiettyä tapaa tehdä asiat oikein. Ja mikä parasta (Nastan mielestä), hyppiminen on erittäin sallittua, jopa suotavaa.
Lajia toistaiseksi tuntemattomille Kennelliiton sivuilta tiedoksi: Koiratanssia voivat harrastaa kaikenikäiset koiranohjaajat niin rotukoiran kuin sekarotuisen koirankin kanssa. Koiran tulee olla kuitenkin rekisteröity Kennelliiton tai muuhun FCI:n hyväksymään tunnistusmerkintärekisteriin osallistuakseen kilpailuihin. Ohjaajalle apuvälineiden käyttö on kilpailussa sallittu, kunhan ne ovat oleellinen osa esitystä, eikä niitä käytetä koira painostamiseen tai motivointivälineiden korvikkeena. Laji sopii kaikille, sillä ohjaaja voi rakentaa kilpailuohjelman omien edellytystensä mukaan.
Meillä on yksi erityisen hyvä koirakaveri Oulussa - Kiira. Varsinkin Neeka ja Kiira tulevat hyvin juttuun keskenään, onpa Neeka ollut pari kertaa Kiiran kotona hoidossakin. Vastapalvelukseksi olen yrittänyt toisinaan hakea Kiiraa lenkille meidän kanssa, sen omistajalla Marialla kun välillä riittää ihan yllin kyllin puuhaa kahden lapsen kanssa. Nyt, kun Maria ja lapset ovat kaikki kipeinä, haimme Neekan kanssa Kiiran lenkille kanssamme. Olipa vain mukavaa ulkoilla kahden järkevän, aikuisen koiran kanssa. :-) Nasta pääsee sitten illemmalla viettämään laatuaikaa Konstan (ja minun...) kanssa ilman Neekaa.
Kiitos Marialle Kiiran lainasta, ja pikaista paranemista koko porukalle!
Kävimme Neekan kanssa sunnuntaista torstaihin minun kotikotonani Kuusamossa. Kelit oli välillä aika hyytävät, mutta me nautittiin kuin lomalla ainakin. Lenkkeiltiin soilla, nukuttiin päiväunia sohvalla ja syötiin hyvin. Neeka viihtyi paljon omakotitalon pihalla, kylmimmillä keleillä tosin meinasi tassut paleltua.
Reissussa hyvin huomasi sen, miten Neeka nauttii olostaan ainoana koirana. Vaikka ne Nastan kanssa tulevat hyvin juttuun keskenään, kaipaa Neeka myös omaa aikaa ja yksinlenkitystä. Se liikkui ja puuhaili ihan eri tavalla ilman Nastaa kuin Nastan kanssa. Myös päiväunet selällään retkottaen kuuluivat päiväohjelmaan (toisin kuin kotona, missä Nasta on Neekan kimpussa heti jos se edes käy selällään). Samalla sain huomata miten erinomaisen helppo ja aikuinen koira Neeka on. Tämä tosiasia kun aina toisinaan jää Nastan aiheuttaman hulinan varjoon...
Huomenna olisi Kuivasjärvellä tokoepikset, joihin olen Neekan ja itseni ilmoittanut. Pakkasta on kuitenkin luvattu sen verran reippaasti, että voi olla ettei kisoja järjestetä... En ole ihan varma kumpaa toivon enemmän, kisojen järjestämistä vai järjestämättä jättämistä. Lomalla kun ei tullut juurikaan treenailtua... Mölliluokan liikkeet Neekalla ovat kyllä valmiita (joskaan en edelleenkään tykkää sen seuraamisesta), pitänee tänään illalla vielä kertailla ne läpi.
Tänään olivat ilmestyneet KoiraNettiin merkintä Nastan luustolausunnoista. Ell-Kaisa oli siis oikeassa, hyvältähän ne näyttivät. :)
Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Tämän kunniaksi voisin leipoa tänään kakun. Nyt voi huoletta harrastaa Nastan kanssa lajia kuin lajia, kun se luuston puolesta on parasta a-laatua. Silmä- ja polvitarkastuksiin yritetään päästä tammikuussa (jolloin myös Neekalta on tarkoitus uusintapeilata silmät). Häntämutkan takia Nastaa ei tulla käyttämään jalostukseen, hienoista tuloksista huolimatta.
Koirablogin päivittäminen on jotenkin kamalan hankalaa. Varsinkin silloin, kun ei saavuta asettamiaan tavoitteita tai muuttaa suunnitelmia. Sitä on ikään kuin julkisesti luvannut tehdä jotain minkä lopulta jättääkin tekemättä... Onneksi kyse ei kuitenkaan ole elämän vakavimmista asioista, joten uskaltanen taas piiiitkän tauon jälkeen päivittää meidän koirakuulumisia.
Lokakuun loppupuolella me käytiin Nastan kanssa luustokuvissa, kun Akuutissa järjestettiin joukkotarkastus (kuvassa Nasta rauhoitettuna). Reissu sujui mukavasti, kun saimme kyydin Tarulta (omaa autoa meillä ei ole ollut elokuun lopun jälkeen). Valitettavasti en tajunnut pyytää kuvia sähköpostilla itselleni, mutta kuvanneen eläinlääkärin (Kaisa Wickström) mukaan kyynärät ja lonkat näyttivät molemmat hyvältä. Nyt odotellaan Kennelliiton lausuntoa asiasta. Samalla reissulla pyysimme ell-Kaisaa tunnustelemaan Nastan hännän. Kaisa oli samaa mieltä kuin mekin, häntämutkahan siinä Nastan hännässä on. Onneksi meillä ei ole ollut suunnitelmia Nastan jalostuskäytön suhteen muutenkaan.
Harrastukset Neekan kanssa starttaamme parin viikon kuluttua seuran möllitokoissa. Treenaaminen on kuitenkin jäänyt vähän vähemmälle, minä kun en mahani takaa enää näe edes seuraako koira oikealla paikalla vai ei. Edellisestä voinee siis päätellä, että meille odotellaan jälkikasvua. Arvioitu toimitusaika helmikuun alussa. Olemmekin lähinnä keskittyneet harjoittelemaan korkeampien luokkien liikkeitä omassa olohuoneessa. Nyt työn alla kaukokäskyt ja nouto. ALOn liikkeet ovat yhtä valmiita kuin ovat olleet jo pidemmän aikaa. Tosin seuraamiseen tarvitsisin jotain vinkkejä kokeneemmilta kouluttajilta, siihen en ole tyytyväinen. Seisominen ja hyppy alkavat olla melkolailla valmiita (jotain edistystä lienee sittenkin tapahtunut...). Nasta ja Konsta ovat treenailleet tokoa, viime viikonloppuna Nasta pääsi myös seuran agilitykouluttajien koulutukseen harjoituskoiraksi. Hienosti sujuivat takaaleikkausharjoitukset pienellä mustalla (jota veikattiin useampaan otteeseen kelpieksi).
Agilityhommiin koetamme päästä vielä ainakin kertaalleen tämän vuoden puolella: koirakoulu.info on avannut Limingantullissa uuden koulutushallin, jonne pääsee näppärästi bussilla. Käymme siis omalla porukalla parin viikon päästä katsomassa millaisesta hallista on kyse. Hintakaan ei ollut paha: 25e/tunti. Jos halli on hyvä, voisi jatkossa yrittää kerätä kokoon jonkinlaista porukkaa. Meidän aikatauluihin ei tällä haavaa mahdu säännöllinen ryhmässä treenaaminen, joten epäsäännöllinen omatoiminen treenaaminen tuntuu tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta.
Eilen kävimme kokeilemassa uutena lajina id-jälkeä Marian ja Kiiran kanssa. ID-jälki on sellainen jälki, joka kulkee useiden muiden jälkien seassa, ja koiran on osattava seurata yhden tietyn ihmisen jälkeä, esim. poliisikoirat koulutetaan ID-jäljelle. Ensimmäiset harjoitukset sujuivat ihan mukavasti: Neeka keksi jo ensimmäisellä jäljellä homman jujun ja ilmaisi esineetkin hienosti raapimalla niitä. Nastalla oli hieman haastavampaa, eikä se meinannut millään hoksata että jälkeä pitää seurata. Esineet sekin bongasi ja ilmaisi reippaasti. Hauskinta harjoituksissa oli se, että molemmat hoksasivat heti esineiden ilmaisemisen.
Meidän omat juhannus-agilityt järjestettiin tänään illalla Kuivasjärvellä, KAS:n kentällä. Toiset, ne jotka ottaa nämä harrastushommat vakavammin, ovat tietysti Hailuodossa kisaamassa, joten etenkin näin iltamyöhällä saa treenailla ihan rauhassa omalla porukalla.
Konsta ja Nasta kertasivat ja harjoittelivat erilaisia esteitä: hyppyä (ja lopulta jopa kahden hypyn sarjaa), putkea, puomia, rengasta, pöytää ja keppejä. Nasta tuntuu olevan tosi tarkka ohjaamisesta, sen kanssa pitää olla selkeä ja ajoissa, muuten pikkukoira menee hämilleen ja lakkaa yrittämästä. Myös palkkaaminen on oma haasteensa, kun namien kelpaaminen riippuu tähtien asennosta tai jostain muusta yhtä absurdista. Tänään onneksi löytyi mieluisa lelu, joka kelpasi palkaksi. Pöytä ja puomi ovat Nastalle vähän pelottavia, niitä tehtiin rauhassa ja isojen namikasojen kanssa. Muut esteet Nasta suorittaa innoissaan ja suurella vauhdilla. Keppien opettelu aloitettiin 2x2 menetelmällä, joka on meille ihan uusi. Hyvin kuitenkin lähti harjoitukset käyntiin. :-) Neekan kanssa minulla harmittaa kepeillä ohjaamisen työläys, joten nyt on tavoitteena opettaa Nasta suorittamaan kepit ihan itsenäisesti. Summa summarum, Nastalla oli hauskaa ja Konstalla oli hauskaa - mikä tärkeintä. Ja kai molemmat jotain oppivatkin.
Neekan kanssa me käytiin vähän höpsöttelemässä kentällä. Tarkoituksena oli tehdä vauhdikkaat ja kivat pikkutreenit, missä onnistuttiin erinomaisesti. Palkkana mulla ei ollut nameja ollenkaan, vaan me leikittiin kentällä tosi paljon. Neekan kanssa agihommat jäivät viime syksynä ennalta määrittelemättömälle tauolle, kun Neeka alkoi karkailla radalta ja muutenkin sikailla kentällä. Eikä aiemmasta innokkuudesta ollut jäljellä tippaakaan. Tiedä sitten, mistä moinen johtui, mutta tänään meillä taas oli mukavaa. Ei me varmaan enää palata agin pariin tosissaan, mutta tämänpäiväisen kaltaisia höpötreenejä voisi käydä tekemässä jatkossakin. :-) Vauhtia riitti vaikka muille jakaa (minä väsyin, Neeka ei) ja vanha innokkuus oli tehnyt paluun. Tehtiin lyhyitä radanpätkiä, joilla helppoja esteitä ja ohjauskuvioita. Hauskaa oli meilläkin - mikä tärkeintä.
Treenien jälkeen käytiin vielä lenkkeilemässä, sää ja sääsket suosivat. Sään puolesta olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta sääsket pakottivat melko pian kääntymään takaisin hallille päin. Nyt koirat ovat ihan väsyksissä, Nasta etenkin. On erityisen mukavaa katsella tyytyväisen väsyneitä koiria.
Muuten harrastusrintamalle kuuluu samaa vanhaa, siis tokoa, ja jotain uutta, eli jäljestystä. Neekan kanssa tokoillaan ahkerasti, kovasti olen jo selaillut koekalenteriakin sillä silmällä, mutten ole vielä uskaltanut ilmoittautua. Jospa meidän seura vaikka järjestäisi syksyllä jotkut möllikisat... Muihin kuulumisiin ei ole juurikaan päivitettävää; menimme Konstan kanssa naimisiin, ja koirilla oli erinomaisen hauska hääviikonloppu Ollilan lomamajoilla (alla todistusaineistoa).
